Thaimaa ja paikoilleen jäämisen vaikeus

Thaimaa valikoitui jotenkin itsestäänselvyytenä yhdeksi maaksi kaukomatkallemme, se kun on siinä nurkilla. Lisäksi tuntuu, että monet kaverit tai vähintään kaikkien kavereiden joku kaveri on siellä ollut ja lähes aina maasta puhutaan pelkkää hyvää. Odotuksia maan suhteen olivat lämpö, rauha, ranta, halvat hinnat ja pieni luksus. Olimme nimittäin miettineet, että Thaimaa voisi olla se häämatkaosuus matkastamme. Uudessa-Seelannissa kuuden hengen dormissa, molemmat eri puolilla huonetta kerrossängyn yläsängyissä kuorsausta kuuntelemassa, ei ehkä ole ihan perinteisin ajatus häämatkasta. Thaimaa olisi täydellinen päätös lomalle, ei tehdä mitään, ollaan vaan ja nautitaan. Ainut mikä maassa mietitytti, oli turismi ja sen mukanaan tuomat asiat, kuten kaupittelu, huijaukset ja turistihinnat. Eniten kuitenkin mietitytti, että näkeekö sitä maata ja kulttuuria ollenkaan sen turisteille rakennetun härdellin läpi, vai onko koko maa yhtä ping pong-show:ta, täydenkuun partyja ja länsimaisia ruokapaikkoja. Jonkun verran tietty kaupunkivalinnalla pystyisi asiaan vaikuttamaan (eli unohdetaan Phuket ja Pattaya).

Saavuimme Thaimaahan yöllä kello yksi ja lentokenttähotellin kanssa sovittu kyyti oli odottamassa siellä missä pitikin. Hotellille saavuttuamme menimme suoraa nukkumaan. Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen alkoikin suunnittelu, mitäs täällä nyt sitten tehtäisiin. Sen me olimme jo päättäneet, että Bangkokiin emme jäisi. Sen verran oli uutisissa ollut puhetta aseellisista yhteenotoista, kranaateista ja pommeista, että vaikka hyvin epätodennäköisesti sellainen kohdalle osuisi, niin päätimme pelata varman päälle. Lisäksi kun hakusessa oli sitä rantaa ja rauhaa, niin niitä kumpaakaan ei Bangkokista löytäisi. Lähdimme hotellilta taksilla kohti bussiasemaa, josta lähtisimme yön yli bussilla kohti etelää. Taksimatka kesti ruuhkien vuoksi melkein kaksi tuntia, mutta hintaa sillä oli mittarilla laskutettuna, moottoritiemaksuineen ja tippeineen vain 13 euroa. Kuskina toimi mies, jonka englannin kielen taito oli valitettavasti todella huono. Mies kovasti yritti kyllä jutella ja kysellä kaikkea meiltä. Ja mekin olisimme mielellämme vastailleet ja kyselleet häneltä, mutta yhteistä kieltä ei vain löytynyt. Yhdessä vaiheessa hän soitti jonkinlaiseen palvelunumeroon, josta meille tulkattiin miehen puhe. Mies halusi pahoitella sitä, että matka ruuhkien vuoksi kestää niin kauan ja tämän vuoksi soitti palvelunumeroon. Tässä kohtaa minulle tuli olo, ettei puheet thaimaalaisten vieraanvaraisuudesta taida ihan tuulesta temmattuja olla. Bussiasemalta ostimme liput Krabille, johon matkustimme yön yli. Olimme vakaasti päättäneet Australian jälkeen, ettemme matkustaisi enää yön yli bussilla, sillä nukkumisesta ei vain tule mitään, mutta mistä sitä itsensä taas löysikään. Kävimme bussiasemalla syömässä ja rakastuimme thairuokaan, vitsi mitä makuja! Bussi lähti puoli kahdeksalta ja kyseessä oli Thaimaassa hyvin yleinen VIP-bussi. Heti aluksi meille jaettiin peitot ja matkaevästä (vettä, joku pulla?, pähkinöitä ja mehua). Hierontaominaisuuden omaavat penkit sai lähes makuuasentoon. Uni tulikin melko pian Bangkokista lähdön jälkeen ja ensimmäistä kertaa yön yli kestävällä bussimatkalla voi sanoa nukkuneensa oikeasti. Matkalla oli yksi pysähdys ja muutaman kerran otettiin lisää ihmisiä kyytiin. Kuski ajoi todella rauhallisesti ja tiet olivat mielestäni hyvässä kunnossa, tai ainakaan bussi ei heilunut niin, että se olisi haitannut nukkumista. Aamulla, ennen kuin olimme perillä, meille jaettiin kosteuspyyhkeet ja kahvia. Hintaa bussimatkalla oli reilu 20 euron per henkilö, joka on mielestäni melko edullinen, sillä säästimme siltä yöltä hotellin hinnan.



Krabi Townin bussiasemalle päästyämme kello seitsemän aamulla otimme (aivan ylihintaisen) taksin Ao Nangilla sijaitsevalle hotellillemme. Kävimme hotellilla aamupalalla ja painuimme altaalle. Ja siinä se päivä kuluikin uiden ja aurinkoa ottaen, relaten. Kävimme vain välissä lounaalla. Lonely Planet suosittelee alueelta kahta ravintolaa ja toteaa, ettei Ao Nangissa ole kuin korkeintaan keskitasoisia länsimaisia ravintoloita. Ne vähäisetkin Thairuokaa tarjoavat paikat ovat muokanneet makuja länsimaisten suuhun sopivimmiksi. Sääli. Kysyimme lounaalle lähtiessämme vielä hotellin respasta, että mistä löytäisimme thairuokapaikan. Työntekijä vastasi heti, ettei sellaisia oikein ole. Pitkään mietittyään hän kertoi suunnan, josta saattaisi löytyä. Päätimme kuitenkin mennä lounaalle Lonely Planetin suosittelemaan paikkaa, joka osoittautui nappivalinnaksi. Itse söin jotakin kanaa ja riisiä ja Kimmo perinteisen Pad Thain ja molemmat olivat todella hyviä (eikä tarvinnut laittaa ketsuppia päälle, vaikka sitä pöytään tuotiikin). Illaksi valittu ruokapaikka ei ollutkaan enää niin ihmeellinen, vaikka tarkoituksella tilasimme thairuokaa. Pyrimme syömään paikallista ruokaa aina kuin mahdollista ja niin kauan kuin maistuu, sillä kyllä me ranskanperunoita ja pizzaa saamme Suomestakin. Ao Nang on turistikaupunki ja illalla ruokailun jälkeen alkoi taas ahdistus ja pinnan kiristyminen siihen, kun joka luukusta huudeltiin jotakin: "Massaaaaaaaaggee" "tuktuktuktuktuk" "taxitaxi" "terveterve, mita kuuluu?" ja sokerina pohjalla "mita jaba duunaa?". Kääk!! Kivannäköisiä vaatteita olisi ollut liikkeissä, mutta en pystynyt enää menemään lähellekään, kun tiesin jonkun hyökkäävän heti kimppuun ja sitä seuraisi tinkaamisrumpa. Edelleenkin Turkki pitää kärkipaikkaa ärsyttävimmän ja ahdistavimman kaupustelupaikan listalla, mutta eipä olostaan nauttimaankaan pystynyt, kun koko ajan joku on tarjoamassa jotain esitettä tai palvelua. En oikein edes ymmärrä miksi minulla menee tällainen niin ihon alle. Miksi en vain voisi ajatella ihmisten tekevän työtään omalla tavallaan.





Lauantaiaamuna nousimme seitsemältä (kyllä, eikä tehnyt edes pahaa) ja menimme aamiaisen jälkeen heti altaalle. Keskipäivällä aurinko on niin polttavan kuuma, että silloin on pakko hakeutua varjoon. Tämän vuoksi auringonpalvonta alkoikin heti kun ensimmäiset säteet hotellin edessä olevan vuoren takaa osuivat altaalle. Illalla menimme jälleen ulos syömään ja kävelimme pitkin Ao Nangin rantaa auringon laskiessa. Ao Nang oli ihan kiva välipysähdys, mutta kaksi yötä siellä oli meille riittävän pitkä aika. Emme missään vaiheessa harkinneet jäävämme sinne pidemmäksi aikaa. Hotelli, jossa kaksi yötä yövyimme oli oikein kiva. Miinuspuolena se, että hotelli kuuluu jonkun suomalaisen matkanjärjestäjän pakettimatkavalikoimaan, eli suomalaisia riitti. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä olimme hotellissa tosiaan vain sen kaksi yötä ja toisaalta oli ihan kivakin jutella suomeksi ja kuulla suomen kieltä. Hotellissa meidän varaamaamme huonetta ei enää ollut vapaana, joten saimme ilmaiseksi "upgraden" parempaan huoneeseen, jossa oli poreamme ja ihana suihku ulkona.











Sunnuntaiaamuna meidät noudettiin hotellilta suurella kuorma-autolla, jonka lavalla istuimme kun ajoimme satamaan, josta lautta kohti Koh Lantan saarta lähti. Lautta oli oikein siisti ja matka kesti reilu kaksi tuntia. Istuimme aluksi sisällä, mutta päätimme kuitenkin siirtyä kannelle istumaan. Siellä me istuimme koko matkan roikottaen jalkoja laidan yli ja annoimme merituulen puhaltaa päin kasvoja ja viilentää keskipäivän kuumaa auringonpaistetta. Meri oli tyyni, eikä lautta juurikaan heilunut. Näimme matkalla lentokaloja ja yhden suuremman kalan, joka ainakin muistutti jotakin pienehköä haita.







Satama Koh Lantalla ei missään nimessä ollut erityisen toimiva. Kaikkien tuli maksaa saaren siistinäpidosta 10 bahtin maksu ja kun satamaan saapui samaan aikaan satoja ihmisiä oli ryysis taattu. Siihen kun vielä lisättiin taksikyytiä kaupustelevat ihmiset niin homma oli aika kaaosta. Olimme päättäneet mennä ensin syömään ja ottaa vasta sen jälkeen taksin hotellille. Tämä oli hyvä päätös, sillä taksikyyti satamaryysiksestä olisi erään kaupustelijan kautta maksanut 350 bahtia ja lopulta ruokailun jälkeen löysimme moottoripyörätuktukin pääkadulta, joka kuljetti meidät hotellillemme 150 bahtin hintaan. Tässäkin oli vielä 50 bahtia liikaa, sillä tämän jälkeen olemme kulkeneet kaupungin ja hotellin välistä matkaa taksilla tai tuktukilla 100 bahtilla (2,30€). Sen olemme päättäneet olevan ihan sopiva hinta parin kilometrin matkasta, emmekä ole lähteneet summaa edes tinkaamaan.











Hotellimme Koh Lantalla on ihana. Ei mikään ketjuhotelli, vaan yksityisessa omistuksessa oleva persoonallinen hotelli noin kahden kilometrin päässä kaupungista, johon lautat tulevat. Hotellilla on bungaloweja ja me yövymme bungalowissa, jossa on kaksi asuntoa (hyvää harjoitusta matkan jälkeen alkavaan paritaloelämään). Ja hotelli on aivan rannalla. Se sijaitsee kapeassa kohdassa saarta, joten päätä kääntämällä näkee meren kummallakin puolellaan. Vaikka tällä hotellilla on ehkä kaksikymmentä bungaloweja, ei täällä kuitenkaan ole ihmisiä liikaa. Hotellin henkilökunta on erittäin ystävällistä ja täällä työntekijöiltä irtoaa turisteille hymyjä, vaikka muuten joka paikassa kerrotaan Thaimaan eteläosissa vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden kadonneen kokonaan. Kävimme sunnuntai-illalla kaupungilla syömässä. Kaupunki on todella viihtyisä ja muodostuu rantakadusta, jossa on ravintoloita ja pääkadusta, jossa on kauppoja, sekä muutamasta pienemmästä kujasta. Kaupoissa sai katsella kaikessa rauhassa, eikä kukaan huudellut tai tyrkyttänyt mitään. Tämän vuoksi sainkin ostettua itselleni housut, hintaa alle kuusi euroa (jälleen sellaiset ohuet löysät housut, toivottavasti sellaiset ovat ensi kesän kuumin hitti, sillä minulla ei ainakaan muita vaatteita ole. Ja mikäli nämä eivät ole ensi kesän kuuminta muotia niin pahoittelen kanssani liikkuvilta epämuodikasta lookkiani, sillä aion todellakin pitää näitä). Kimmo osti itselleen snorkkelin, joka osoittautui ihan maanantaiversioksi, mutta onneksi joku oli joskus hotellille jättänyt oman snorkkelinsa, joten Kimmo pääsi snorklailemaan.











Kuten sanoin, hotelli on ihana ja ihan kohtuuhintainen. Ei todellakaan maan halvin, mutta ei meidän häämatkalla sellaista tarvitse metsästääkään. Ei mitään moitittavaa, emmekä kaipaa mitään lisää, silti huomasin tekeväni suunnitelmia, kuinka muutaman päivän päästä menisimme seuraavaan kylään saarella ja sitten muutaman päivän päästä voisi taas siirtyä seuraavaan paikkaan ja sitten voisi yön tai pari olla jossakin pienemmällä saarella, ja pitäsikö kuitenkin mennä vaikka vielä Khao Lakille tai Koh Samuin saarelle, harmi vaan kun joutuu tästä hotellista lähtemään kahden yön jälkeen. Vai mitä jos olisikin tässä hotellissa vielä pari yötä, pah, eeei kai me nyt melkein ekaan paikkaan voida jämähtää... Hetkinen, nyt stoppi! Meidän oli tarkoitus tulla Thaimaahan rentoutumaan, eikä tekemään mitään koko maan kattavaa tutkimusmatkaa. Kun kerran nyt tässä on niin hyvä olla, että välillä saa itsensä kiinni vain tuijottamasta merta ja hymyilemästä, niin miksi täältä pitäisi lähteä? Jotenkin on jäänyt päälle tuo suunnitelmien tekeminen ja koko ajan paikasta toiseen siirtyminen, että äkkiä paikoilleen jääminen onkin se vaikein juttu. Tulee vähän kuin huono omatunto, kun tuntuu parhaalta vain maata hotellin uima-altaalla, vaikka nyt pystyisi näkemään ja kiertelemään maata. Onko näin lupa tehdä ja tuhlaammeko me lomaamme kun täällä nyt vain makoillaan vaikka olisi niin paljon nähtävää. Kävimme maanantaina pitkään keskustelua asiasta ja teimme tiistaiaamuna ratkaisun. Otimme hotellihuoneen täältä sunnuntaihin asti, eli olisimme yhteensä viikon täällä. Silti meille jää vielä kuusi yötä vietettäväksi Thaimaassa ihan missä vain. Olo on jotenkin tosi rauhallinen nyt. Odotan jo, että altaalla makaaminen alkaisi tuntua vähän tylsältäkin, vielä ei ole tylsistymisestä tietoakaan.

Mitä me sitten olemme täällä pikku paratiisissamme tehneet? No me olemme kävelleet rannalla muutamaankin otteseen. Ranta on hienohiekkainen, kirkasvetinen ja muutaman sadantuhannen ravun koti. Laskuveden aikaan, eli aivan aamulla ja illalla pieniä rapuja vilisee pesiinsä kun rannalla kävelee. Kimmo on käynyt snorklailemassa lähellä olevan niemen kärjessä ja nähnyt siellä ainakin joitain kaloja ja rapuja. Maanantai-illalla istuimme hotellin järjestämässä bbq-illassa rannalla syöden ja Chang-tuoppeja tuhoten. Ai niin ja uskaltauduin thaihierontaan, jota olin kyllä halunnut testata, mutta pelkäsin hieman mitä toimituksen aikana tapahtuisi ja lisäksi meikäläisen kipukynnys ei ehkä ole kaikkein korkein. Maanantaina, kun kävelimme rannalla, pysähdyimme katsomaan hotellin oman hierontapaikan hinnastoa ja päätimme mennä yhdessä hierontaan. Hieronta tapahtui ulkona rannan vieressä, avoimessa, bambuista valmistetussa laavussa patjan päällä. Hieronta oli kyllä mielenkiintoinen, koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja hierojalle hieronta oli ainakin ihan kokovartalotyötä. Välillä hieroja istui päällä, välillä seisoi ja toisinaan varasi painonsa käsillään päälle. Välillä hän istui lattailla ja piti jalkaa sylissään. Raajoja väännettin sellaisiin kulmiin ja asentoihin, että välillä hirvitti. Hieroja käytti hierontaan jalkojaan, käsiään, sormiaan, kyynärpäitään ja lähes koko kroppaansa. Lopuksi tietty se pelkäämäni liike, missä hieroja on istuvan hierottavan takana ja kiertoliikkeellä vääntää kumpaankin suuntaan. Mikään ei kuitenkaan sattunut ja jälkeenpäin olo oli hyvä, että kyllä se englantia alle kymmenen sanaa puhuva hieroja hommansa osasi. Hintaa kahdella tunnin hieronnalla oli alle 14 euroa ja olen nähnyt paikkoja, jotka tarjoavat hierontoja halvemmallakin. Hinnalla ei siis ole näitä hierontoja pilattu.

Vajaa kaksi viikkoa reissua jäljellä, toivottavasti siellä Suomessa kevät tekee jo kovasti tuloaan.